Millä tavalla perheessäni on puhuttu rahasta? – Rahakasvatus (Osa 1)

Millä tavalla perheessäni on puhuttu rahasta? – Rahakasvatus (Osa 1)

Teksti sisältää mainoslinkkejä, linkit merkattu *-merkillä.

Suomea pidetään yhtenä tasa-arvoisimmista maista ja Suomalaisia maailman onnellisimpana kansana. Silti eriarvoisuus on iso ongelma maassamme ja erilainen lapsuus sekä kasvatus näkyy nykypäivän aikuisissa. Lapsena ja nuorena tätä eriarvoisuutta ei ymmärrä niin selkästi, kuin sen rupeaa ymmärtämään nyt työelämässä olevana aikuisena.

Miten oma kasvatukseni, oma lapsuuteni ja perheeni rahatilanne on vaikuttanut siihen millainen minusta on tullut? Millainen rahankäyttäjä olen, paljonko säästän ja miten puhun rahasta ihmisten kanssa? Miten tulen tulevaisuudessa kasvattamaan omat lapseni järkeviksi rahankäyttäjiksi?

Näihin asioihin pohdin vastausta Rahakasvatus postauksissa, ensimmäinen osa keskittyy omaan lapsuuteen ja omien vanhempieni tapaan kasvattaa minut rahankäyttäjänä.

Saa 5€ ilmaista rahaa Mobify rekisteröitymisen yhteydessä koodilla MSS.*

Suuri perhe – suuret menot

Iso perhe, suurperhe.

Olen kymmenlapsisen perheen toiseksi nuorin lapsi, ikäeroa minun ja vanhimman sisarukseni välillä on 17 vuotta. Olemme siis eläneet aika erilaisessa ajassa ja rahatilanteessa lapsuutemme. Sisaruksilta on saanut aina kuulla, miten me nuoremmat lapset olemme lellittyjä. Silloin kun he olivat pieniä ei käyty lomailemassa ulkomailla ja kotimaan lomamatkojen herkkueväs oli rusinapaketti ja pillimehu.

Kouluun hiihdettiin kesät talvet ja aina mentiin ylämäkeen.

En itse ole koskaan elänyt sellaisessa ajassa perheessäni, jossa rahasta olisi ollut pulaa. Mutta en usko, että vanhempani on paljon saanut säästöön asuntolainan maksamisen lisäksi. Rahaa on käytetty järkevästi, mutta on osattu myös näyttää että rahan käyttäminen on hyväksyttävää. Rahaa on käytetty perheen yhteiseen aikaan, isoihin juhliin, harrastuksiin, lahjoihin ja lomailuun (pitkälti Suomessa).

Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että lasten harrastuksiin on satsattu. Itse olen 3-vuotiaasta saakka käynyt Turun Konservatoriolla ensin musiikkileikkikoulussa sitten soitinopetuksessa, kuorossa ja orkesterissa. Sen lisäksi perheemme on suuresti osana Varissuolaisen lippukunnan partiotoiminnassa ja olen itse harrastanut myös 7 vuotta jääkiekkoa, jonka jälkeen milloin mitäkin urheilulajia!

Tämä ei varmasti ole ollut halpaa ja näiden harrastusten kustannuksista onkin jonkin verran puhuttu, mutta olen niin iloinen että olen päässyt kaikkea tätä kokeilemaan. Se on muokannut minusta sellaisen ihmisen, joka olen nyt. En nuorena aina osannut arvostaa näitä harrastuksia ja niitä satsauksia jotka vanhempani ovat niiden eteen tehneet, mutta jälkiviisaana kiitän vanhempiani tästä.

Miten rahasta on puhuttu perheessämme?

Rahasta puhuminen ei ole ollut perheessämme mitenkään normaali päivittäinen asia. Raha on ollut tarpeellinen hyödyke jolla asioita saa, mutta sen liiemmin rahaa ei ole mietitty. Olen vasta aikuisella iällä oppinut arvostamaan rahan tuomaa vapautta, jota olen jo lapsena perheeni kautta kokenut. Koska lapsuudessani rahaa on ollut, mutta siitä ei ole puhuttu, en ole ymmärtänyt laajemmin sen vaikutusta elämäämme kuin vasta nyt myöhemmin.

Vanhempani tai sisarukseni ei ikinä ole kertoneet minulle tulojaan oma-aloitteisesti, äitini ja muutaman sisaruksen kanssa olen asiasta puhunut ja silloin he ovat kertoneet jotain summia. Tämä on kasvattanut myös minusta ihmisen, jonka on vaikea puhua palkastaan avoimesti. Olen nyt blogin myötä yrittänyt avata avoimemmin tulojani ja sijoituksiani, jotta saisimme avoimemman kulttuurin näille asioille. Rahasta avoimemmin puhuminen hyödyttäisi kaikkia. Vietin juuri iltaa kavereideni kanssa tässä taannoin ja olen tosi iloinen, että keskustelimme suoraan mm. nykyisistä palkoistamme. Tätä olen joutunut kuitenkin opettelemaan paljon.

Tässä siis kaikille avoimesti:

Omat bruttotuloni ovat tänä vuonna olleet keskimäärin 2700€.

Sijoitusteni arvo kirjoitushetkellä on 5650€.

Rahan saaminen ja ansaitseminen

Rahan saaminen ja ansaitseminen

Olen iloinen että perheessämme on aina ollut suhteellisen selvät säännöt hankintojen ja rahan saamisen kanssa. Kuukausirahaa on maksettu ja jos jotain isompia hankintoja on halunnut, niitä on voinut toivoa syntymäpäivä- tai joululahjaksi. Sen lisäksi esimerkiksi olen joskus jouluna pyytänyt jonkun kalliimman lahjan puoliksi, jolloin maksoin itse toisen puoliskon säästetyillä kuukausi- tai lahjarahoilla.

Tämän lisäksi minua on kannustettu kesätöiden hankkimiseen jo alaikäisenä ja ensimmäisen säännöllisen työni aloitin lukion abivuoden keväällä. Sen jälkeen olenkin pian muuttanut omilleni ja alkanut elättää itseäni omilla palkkatyöstä saamillani rahoilla.

Olen aina saanut tukea vanhemmiltani, sanan jokaisessa merkityksessä. Vanhempani ovat esimerkiksi maksaneet kaikkien lastensa autokoulut, joista viimeisimmän (minun) ajokoulu oli kallein kaikista. Ei siksi ettenkö olisi päässyt molemmista kokeista ensimmäisellä läpi, vaan siksi että ajokoulu oli kolmivaiheinen.

Ensimmäisten asuntojeni kanssa olen saanut lainaan takuuvuokraan tarvittavat rahat, jotka olen siis maksanut takaisin. Ja aina jos on ollut muuten vaikea paikka rahallisesti tai millään muullakaan tavalla, olen aina voinut pyytää apua perheeltäni.

Etuoikeutussa asemassa kasvaminen

Nämä kaikki asiat huomioon ottaen, on vaikea kuvitella ettenkö olisi etuoikeutetussa asemassa tai ylipäätään hyvässä asemassa joihinkin muihin ihmisiin nähden. En silti koe olevani millään tapaa parempi ihminen ja koitan olla kohtelias, kiltti, avoin, auttavainen ja muuten vain hyvä ihminen kaikille. Näin minut on kasvatettu ja näin aion myös tulevan jälkipolveni kasvattaa.

Olen kiitollinen siitä, että olen sellaisessa asemassa etten ole koskaan joutunut turvautumaan pikavippeihin tai muuten huonoihin lainoihin. Ja tiedostan yhä vahvemmin, että kaikille tällainen ei ole mahdollista. Siksi maksankin veroni kitisemättä ja toivon että mahdollisimman monella huonommassa asemassa olevalla on mahdollisuus hakea tukea esimerkiksi Kelalta. Kelalta voi hakea esimerkiksi tuon mainitsemani vuokravakuuden jos tilanteessasi ei ole sitä varaa hakea tai et saa sitä lähipiiriltä lainattua.

Muita avuntarjoajia vähävaraisille:

Kotimaan apu

Hope

Pelastakaa lapset

Rahan lainaaminen ja avun antaminen sitä tarvitseville

Asia jonka olen myös oppinut vanhemmiltani on se, että jos sinulla on varaa auttaa muita, tee se. Meidän perheessämme tätä on toteutettu monilla tavoilla, esimerkiksi säännöllisellä kuukausilahjoittamisella, jouluna köyhille lapsiperheille lahjoittamalla ja isoimpana tietenkin se, että vanhempani on ottanut osaksi perhettä kaksi adoptiolasta sekä kaksi sijaislasta.

Nämä neljä sisarustani on minulle ihan yhtä tärkeää perhettä kuin muutkin sisarukseni. Minulle on aina ollut päivänselvää että he ovat osa perhettä nyt ja aina. Tämä on myös saanut itseni pohtimaan mahdollisten adoptio- tai sijaislasten hankkimista joskus tulevaisuudessa.

Sen lisäksi olen oppinut siihen, että kun on varaa niin lahjoitan hyväntekeväisyyteen. Sekä jos joku lähipiirissäni tarvitsee apua tai on pienituloisempi, niin annan apua ja tarjoan esimerkiksi juomat ulkona ollessamme.

Tällä hetkellä olen Greenpeacen kuukausilahjoittaja, jonka lisäksi osallistun aina Roosanauha-kampanjaan sekä olen yleensä myös lahjoittanut Movember-kampanjaan säännöllisesti. Viimeisimmän toteuttamista myös viiksien rokkaamisen osalta olen tänä vuonna miettinyt jo vahvasti, mutta parran ajaminen kuulostaa kamalalta ajatukselta.

Greenpeace Suomi
Greenpeace Suomi

Sinua saattaa kiinnostaa myös:

Leave a Reply